Kiinnostava uutinen! Suomalainen tekoälyä hyödyntävä myynnin työkalu Vainu kertoo tarjoavansa töitä vangeille. Vankien tehtävänä on “kehittää tekoälyä” eli luokitella dataa, jota työkalu hyödyntää generoidessaan myyntiliidejä palvelun käyttäjille.
Datan luokittelu on keskeistä palvelun kehittämisen kannalta. Ilman sitä järjestelmä ei esimerkiksi kykene erottamaan puhutaanko lehdistötiedotteessa omenoista vai Apple-tietokoneesta. Vaikka maailma digitalisoituu, tarvitsemme edelleen ihmistä tekemään tällaista kontekstiin liittyvää tulkintaa.
Tekoälyn opettaminen on esimerkki digiajan rutiinitöistä, jotka todennäköisesti lisääntyvät lähivuosina räjähdysmäisesti. Samaan aikaan kun pula korkean osaamistason koodareista syvenee, syntyy myös niin sanottuja digiajan paskaduuneja.
En pidä paskaduunipuheesta, sillä ajattelen, että useimmat työt ovat arvokkaita. Silti sana kuvaa hyvin työn mielekkyyttä: moni vastaava nyt syntyvä digiajan työ on vähän osaamista vaativaa, äärimmäisen toisteista, mutta joskus myös suorastaan haitallista; ei ole ihmisen mielenterveydelle hyväksi katsella joka päivä äärimmäistä väkivaltaa, itsemurhia, lapsipornoa tai muuta internetin häiritsevintä sisältöä. Tällaista sisältöä kuitenkin katselee ihan oikea ihminen, jonka tehtävänä on tunnistaa esimerkiksi Googlen hakutuloksia tai Youtubeen sopimatonta sisältöä, ja raportoida niistä viranomaisille.
Nämä työt ovat tärkeitä ja tarpeellisia, sillä haluammehan käyttää palveluita, jotka palvelevat meitä ja suojella itseämme ja esimerkiksi lapsia internetin haitallisilta sisällöiltä. Mutta kyse on huonosti palkatusta silpputyöstä, josta ei makseta työehtosopimuksen mukaisia palkkoja. Eikä työnantajan näkökulmasta tarvitsekaan. Jos työlle ei löydy tekijää Suomesta, sellainen löytyy internetin vällityksellä jostain päin maailmaa – tai vankilasta. Tällainen työ voi sopia opiskelijalle lisätulojen hankintaan, mutta ongelmalliseksi ilmiön tekee se, että joka neljäs tekee netin turruttavia silpputöitä, koska muuta työtä ei ole saatavilla. Amazonin Mechanical Turk -joukkoistusalustan mediaanipalkka on 2 dollaria tunnilta. Myös Vainu kertoo käyttävänsä englanninkielisieen kehittämiseen Amazonin palvelua ja maksavansa Suomessa vangeille työstä saman verran. Jokainen voi tästä päätellä, että kyseessä on työ, jonka tekemisellä ei elä.
Toki asialla on myös kääntöpuolensa. Kyseessä voi olla vangeille arvokas työ, yksi harvoista, joita he voivat vankeudessa tehdä. Ja vaikka palkka on pieni, se voi silti olla vangin tilanteessa riittävä. Työn mielekkyydestä ja riittävästä palkasta pitäisi kysyä vangeilta itseltään.
Tällaista työtä voisi verrata entisaikaan tehtyyn toisteiseen tehdastyöhön tai työhön, jonka olemme kätevästi ulkoistaneet lapsille liimankäryisissä tehtaisssa kehittyvissä maissa. Mutta kun työ teetetään kotimaassa ja siihen liitetään trendikäs tekoäly-termi, saadaan puuduttavakin työ kuulostamaan trendikkäältä ja tavoiteltavalta.
Tarkoitukseni ei ole osoitella Vainua sormella, sillä heidän ratkaisunsa on paitsi ymmärrettävä, myös luova ja kiinnostava. Se kuitenkin nostaa esiin kiinnostavan ja ajankohtaisen ilmiön, jota joudumme tulevaisuudessa ratkomaan voimallisesti. Miten määrittelemme työn tekemisen ehdot, etenkin, kun sen tekijä löytyy alustan avulla sieltä, missä muita vaihtoehtoja ei ole? Ja kuka suojelee työntekijää työn haitoilta?
Digiajan ongelmien ratkaisu ei löydy teollisen ajan ongelmiin luoduista järjestelmistä, kuten ay-liikkeestä. Ratkaisun pitäisi olla yhtä ketterä, älykäs ja globaali kuin niiden yritysten, jotka digiajan paskaduuneja teettävät.
Kiinnostaako tulevaisuuden työ? Aku Varamäen kirja Future Proof - tulevaisuuden työkirja (Docendo 2019) pureutuu työn murrokseen ja tarjoaa keinoja ottaa tulevaisuus haltuun muotoilijan taidoilla.