Kevan Kati Korhonen-Yrjänheikki sen sanoi Työelämän trendiraporttiin kootuissa vastauksissa: ”Ymmärrys oppimisen ja hyvinvoinnin yhteydestä ja vaikutuksista tuloksentekokykyyn vahvistuu.”
Aivan. Usein puhuessamme jatkuvan oppimisen tarpeesta keskitymme organisaation tuloksentekokykyyn ja työelämän muutoksiin, jotka korostavat oppimisen merkitystä. Erinomaisen tärkeitä näkökulmia tietenkin. On aivan selvää, että oppimisesta on tullut organisaatioille entistä keskeisempi kilpailuetu.
Mutta entä jos tarkastelisimmekin oppimista hyvinvoinnin näkökulmasta. Moni organisaatio on kipuillut jo pitkään jaksamiseen ja mielenterveyteen liittyvien kysymysten kanssa, ja pandemia-aika on polarisoinut kehitystä entisestään; osa työntekijöistä ja organisaatioista kokee hyvinvoinnin parantuneen, kun taas osalla se on heikentynyt selvästi.
Voisiko oppimiseen panostaminen olla osaratkaisu hyvinvoinnin haasteiden ratkomisessa?
Hyvinvoinnin ja oppimisen yhteys
Oppiminen on ihmiselle muutakin kuin taitojen kartuttamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen toteaa Sitran podcastissa seuraavaa: ”Oman osaamisen kehittäminen ja tunne siitä, että hallitsee esimerkiksi nykyiset työtehtävänsä ja on varautunut niiden muuttumiseen, tuo hyvinvointia. On viitteitä siitä, että osaamisen hallinnan menettäminen on yhteydessä siihen, miten työssä jaksetaan.”
Suomalaiset itse kokevat samoin. Sitran vuoden 2019 toteuttaman kyselyn mukaan suomalaiset haluavat kehittää osaamistaan, koska se auttaa pärjäämään muuttuvassa maailmassa, lisää hyvinvointia ja tukee ihmisenä kasvua. Elinikäistä oppimista pidetään perusoikeutena, ja oppimisen ja osaamisen koetaan lisäävän hyvinvointia.
Hyvinvoinnin ja oppimisen yhteys näkyy selkeästi myös laadullisissa tutkimuksissa, joita teemme asiakkaille työntekijäkokemuksen kehittämiseksi. Työn palkitsevuus ja kehittyminen on yksi työntekijäkokemuksen osa-alueista ja yhteydessä työhön sitoutumiseen ja hyvinvointiin. Koettu tyytyväisyys ja jaksaminen on usein heikointa juuri heillä, jotka eivät koe voivansa oppia tai hyödyntää potentiaaliaan työssään.
Hyvinvointia oppimista tukevilla rakenteilla ja kulttuurilla
Insentiivi osaamisten kehittämiseen on siis vahva, mutta miten haastetta kannattaa organisaatioissa lähestyä? Katseet tulisi kääntää pelkkien yksilöiden sijaan organisaation kulttuuriin ja rakenteisiin kahdestakin syystä.
Ensinnäkin kulttuuri ja rakenteet vaikuttavat mitä suurimmassa määrin mahdollisuuksiimme ja motivaatioomme oppia. Miten paljon ja millaisella sävyllä oppimisesta puhutaan, miten hyvin muuttuvia oppimistarpeita tunnistetaan, millaisilla rakenteilla ja syklillä kehittymismahdollisuuksia tarkastellaan ja tarjotaan, miten paljon oppimiseen käytetään aikaa. Muun muassa nämä kysymykset kertovat rakenteista, jotka joko heikentävät tai tukevat yksilön oppimista.
Toiseksi oppiminen tapahtuu yhä enemmän yhdessä ja osana työarkea. Mahdollisuudet ratkoa yhdessä monimutkaisia haasteita, oppia kollegoiden rinnalla ja pysähtyä yhdessä reflektoimaan opittua, vievät koko työyhteisöä eteenpäin. Etätyö on osaltaan heikentänyt näitä oppimismahdollisuuksia, sillä moni kokee kynnyksen yhteiseen sparrailuun nousseen. Tarvitaan siis kipeästi rakenteita, jotka tukevat yhdessä oppimista myös hybridityössä.
Nopeasti muuttuvat osaamistarpeet, monimuotoinen oppijajoukko ja hybridityö lisäävät osaamisten kehittämisen haastekerrointa. On muotoiltava ratkaisuja, jotka ovat kokonaisvaltaisia ja tukevat erilaisia oppijoita. Voisiko tämä olla organisaatiosi kuluvan vuoden merkittävin hyvinvointiteko?
Jos osaamisen kehittämisen ratkaisujen kehittäminen kiinnostaa, me voimme auttaa. Voit tutustua esimerkiksi siihen, kuinka autoimme LähiTapiolaa oppivan kulttuurin kehittämisessä tai siihen, miten käyttäjäpersoonat voidaan hyödyntää myös osaamisen kehittämisen välineenä.