Olen saanut tämän syksyn aikana heittäytyä työntekijäkokemuksen kehittämisen ja työn muotoilun syövereihin eturivin paikalta ja voihan EX!
Jos haluaa aidosti ymmärtää työntekijöitä ja hurahtaa työntekijäkokemukseen, niin Workday Designers on paikka sille. Ajatusmaailmani on suorastaan räjähtänyt, kun työn ilo on saanut omalla kohdallani ihan uuden merkityksen ja käsitykseni parempien työpäivien muotoilusta on kirkastunut.
Harjoittelun tärkein tehtävä opiskelijalle on mielestäni kohdata oman alan ja odotusten todellisuus. Opiskelen johtamisen psykologiaa, johtamista ja hallintotiedettä, ja voitte kuvitella vain, miten haastavaa oli lukion penkiltä suoraan yliopistoon siirtyneenä miettiä hyvää johtajuutta tai työyhteisöjen toimintaa.
Koen yhtenä liikuttavimpana asiana Workday Designersilla sen, että sain nähdä kaikkea, mitä mikroyrityksen toiminnassa tapahtuu ja että sain luottamusta sekä vastuuta. Kun pääsee seuraamaan konsulttityön jokaista vaihetta aina myynnistä, markkinoinnista ja tarjouksen tekemisestä asiakkaan kanssa tehtävään työhön, tuntee olevansa etuoikeutettu opiskelija. Omat työtehtäväni liittyivät muun muassa sisällöntuottamiseen, markkinointiin ja viestintään, unohtamatta webinaaritoteutuksia (sori vielä osallistujille alkutaipaleen mokailuista!).
Mitä sitten harjoittelun tarjoaja saa vastineeksi luottamuksen antamisesta? Tarmokkaan, uteliaan ja oppimisen ilon täyteisen tekijän, joka odottaa työelämän kohtaamista valtavasti. Opiskelijalla on viimeisin tutkimustieto tuoreena mielessään ja intohimo päästä näyttämään, mitä osaa.
Hedelmällisintä antia harjoittelussa ovat olleet kaikki Paulan ja Akun kanssa käydyt keskustelut ja sen näkeminen, miten he tekevät tätä työtä suurella intohimolla ja aidolla kehittämisen halulla. Koen, että osaamiseni työyhteisöjen ymmärtämisestä sai viimein tarvitsemansa konkretian, ja koen myös, että osaamistani on tässä työpaikassa arvostettu. Mielikuvani organisaatioiden toiminnasta on rajoittunut niihin muutamiin työpaikkoihin, joissa itse olen ollut. Kaikki muu on vain oletusta siitä, miten asiat organisaatiossa ehkä toimii.
Tärkein oivallus onkin ollut se, että jokainen työyhteisö, organisaatio ja työntekijä on niin omanlaisensa, että kehittämistyössä tätä faktaa ei voida ohittaa. Parasta on ollut huomata, kuinka oma pääaine vastaa juuri tähän haasteeseen — yksilöllisten kokemusten ymmärtämiseen ja niiden pohjalta tehtävään ihmislähtöiseen kehittämiseen.
Jos jokin asia konkretisoitui niin se, että työelämä on OIKEASTI ihan valtavassa murroksessa. Tätä mantraa olen suoltanut esseisiin näkemättä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Murros on huimaa globaalisti, mutta myös ihan jokaisen yksilön tasolla Suomessa.
Entäpä johtajuus? Se vasta näyttäytyykin entistä kompleksisempana tehtävänä. Johtamisen psykologian opiskelijana kaikista kutkuttavinta on ollut pohtia johtajuutta erilaisissa konteksteissa. Työntekijöitä palveleva johtajuus on helppoa ymmärtää ajatuksen tasolla, mutta sen käyttöönotto onkin toinen asia. Kun puhutaan ylipäätään ihmisten kanssa toimimisesta, puhutaan niin monesta huomioitavasta tekijästä: vuorovaikutuksesta, tunteista, motiiveista, odotuksista, arvostuksista, eri elämäntilanteista, yhteenkuuluvuudesta, henkilökohtaisista tavoitteista, hyvinvoinnista, ja lista vain jatkuu. Miten johtaja tai esihenkilö tässä selviää, jotta yhteisö saadaan menemään kohti yhteistä tavoitetta ja työntekijä kokemaan työnsä mielekkäänä ja arvokkaana?
Oma vastaukseni ja päätelmäni on ihmisten autenttinen kohtaaminen, avoin keskustelu sekä tietysti muotoiluajattelu: lähtökohtana on oltava ihmisen arvostus ja kunnioitus, keskustelun kautta taas ihminen kohdataan ja muotoiluajattelu on työväline kehittymisessä. Oma visioni työelämän muotoilusta ja kehittämisestä on selkiintynyt, ja tästä suurin kiitos Akulle ja Paulalle, jotka inspiroivat aina uudelleen ammattitaidollaan ja kyvyllään läsnäoloon. Sydämeni läikehtii, kun tiedän, että keväällä saan tehdä kanssanne vielä töitä yhdessä!