Asuin alkuvuoden ulkomailla ja samalla työkuvioni menivät uusiksi. Opetin yliopistolla ja kirjoitin kirjan, joten vaikka töitä riitti, sain samalla nauttia seitsemän kuukauden ajan lähes täydellisen aikatauluttomasta elämästä. Ei aikaisia aamuherätyksiä, tapaamisiin kiirehtimisiä tai aikataulutettuja palavereita. Ihanaa! (Asialla oli toki myös kääntöpuolensa ja voin kirjoittaa siitä lisää myöhemmin.)
Kuva: Icons8 team on Unsplash
Vaikka kalenterini on heti Suomeen palattuani alkanut täyttyä kovaa vauhtia, on yksi asia, jota vastaan yritän vielä taistella. Se on herätyskello. Kun ei seitsemään kuukauteen ole käyttänyt herätyskelloa, aamuherätyksen asettaminen tuntuu väkivaltaiselta ja brutaalilta loukkaukselta perustarpeitani kohtaan.
En erityisemmin ajatellut asiaa, mutta aikatauluttomuus sai aikaan sen, että hyvin pian Yhdysvaltoihin muuton jälkeen aamuherätyksen asettaminen jäi pois. Voimme luottaa, että kaksivuotiaamme piti huolen siitä, että heräsimme ajoissa. Yleensä heräsimmekin koko perhe luonnollisesti aamuseitsemän aikoihin (mieheni tosin aamuvirkkuna usein jo paljon aikaisemmin). Vaikka olisimme saaneet nukkua niin myöhään kuin huvitti, löysimme nopeasti luonnollisen rytmin, jonka mukaan heräsimme virkeinä* ilman herätyskellon pirinää.
Vaikka emme oikeastaan nukkuneet juurikaan pidempään kuin Suomessakaan arkiaamuina, herätyskellottomuus sai aamut tuntumaan hieman luksukselta. Joskus, kun olimme väsyneitä, nukuimme hieman pidempään, joskus taas heräsimme luonnostaan aiemmin. Pienet joustot aikataulussa mahdollistivat sen, että pystyimme kuuntelemaan kehon tarpeita.
Herätyskellon asettaminen kuuluu niin olennaisesti arkiaamuihini, etten ole koskaan edes kyseenalaistanut sen käyttöä. Mutta eikö ole niin, että emme oikeastaan ole valmiita töihin ennen kuin olemme palautuneet riittävästi? Keho kyllä kertoo, milloin olemme valmiita päivän töihin.
Henkilökohtaiselle herätyskellolle ei ollut tarvetta ennen teollisen ajan alkua. Vasta 1850-luvulla ihmisten piti alkaa nousta töihin tehtaisiin ja herätyskellot ilmestyivät yöpöydille. Onko herätyskello teollisen ajan jäänne, josta nyt, informaatioajassa, olisi taas aika hankkiutua eroon?
(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)
Kuva: Masaaki Komori on Unsplash
Uni on ollut viime vuosiin asti perustarpeistamme kenties pahiten laiminlyöty asia, ja unenpuutteen vaikutuksista on vasta viime aikoina alettu puhua vakavasti. Hyvin levänneenä kykenemme luovaan ajatteluun, selätämme arjen pienet vastoinkäymiset ilman hermoromahduksia ja jaksamme huolehtia myös liikkumisesta ja fiksusti syömisestä. Myös luovan ongelmanratkaisun ja laadukkaan tietotyön edellytys on, että olemme levänneet riittävästi.
Herätyskellottomuuden ei pitäisikään olla luksusta vaan arjen minimitaso. Arjen puristuksessa se kuitenkin unohtuu. Itse yritän taistella vielä ainakin hetken herätyskellon tyranniaa vastaan.
Kauniita unia ja kivaa syksyä!
Toivoo
Aku
*Lapsiperheessä tietenkin on öitä ja sitten on öitä. Joskus nukutaan hyvin ja joskus taas ei. Onneksi useimmiten meillä kuitenkin yöllä nukutaan.