Oletko koskaan miettinyt, miksi ravintoloissa annetaan laskun mukana suklaakonvehti? Kyse ei ole vain jälkiruoasta. Ravintoloitsijat tietävät, että asiakas antaa koko ravintolakokemuksesta myönteisemmän arvion, jos se loppuu myönteisesti. Makea suklaapala suussa hieman laimeampikin kokemus muuttuu asiakkaan mielessä paremmaksi.
Daniel Kahnemanin tutkimus on osoittanut, että muistamme paitsi huippukokemukset, myös kokemusten loput. Muistamme jopa kivuliaan kokemuksen myönteisempänä, jos se loppuu voimakkaan myönteiseen kokemukseen, kuten iloon, helpotukseen tai tyytyväisyyteen.
Tämä tieto on kiinnostava, kun mietimme, millaisia työpäivämme ovat. Itse ainakin syyllistyn liian usein siihen, että kellon lähestyessä neljää yritän saada päivän viimeisiä tehtäviä valmiiksi samalla kun kiskon ulkovaatteita päälle ja ajatukseni kiiruhtavat jo päiväkotiin. Työpäivän lopetus ei ole varmasti päiväni paras vaan kenties stressaavin hetki.
Kuinka paljon mukavampia ovatkaan ne päivät, kun valmistaudun ajoissa lähtemään, laitan hyvän äänikirjan korville ja hyppään pyörän selkään. Olen tyytyväisempi työpäivään riippumatta siitä, millainen se todellisuudessa oli. Onnistuneen työviikon juhlistaminen kollegan kanssa lasillisella jättää paitsi ihanan fiiliksen ja tyytyväisyyden tunteen koko viikosta, myös virittää aivot tulevaan viikonloppuun.
Työpäiviin sisältyy väistämättä monenlaisia tehtäviä eikä kaikista työpäivistä saa mitenkään taiottua onnentäyteistä yläpilveä, eikä se ole tarkoituskaan. Kuitenkin siihen, miten lopetamme työpäivän, voimme vaikuttaa yleensä itse paljon.
Tällaiseen työpäivämuotoiluun kannattaa kiinnittää huomiota ja kokeilla, millä keinoilla omia kokemuksiaan voi manipuloida myönteisemmiksi.
Teksti on julkaistu aiemmin YTN:n blogissa.