”Niillä on niin vaikea asenne.”
”Ne ei pysy muutoksessa mukana, kun ne on niin muutosvastarintaisia.”
Tällaisiin sanoihin törmään työelämässä jatkuvasti. Esimiehet puhuvat alaisistaan sanoilla, jotka leimaavat ihmiset hyviin tyyppeihin ja hankaliin tyyppeihin, menestyjiin ja luusereihin, kehityskelpoisiin ja jämähtäneisiin.
Erityisesti työelämän muuttuessa kahtiajako tuntuu kasvavan. Organisaatioiden ja tiimien muutospaineet ovat kovat ja tarvittava kehitys voi tuntua kipeältä ja vaikealta, herättää kritiikkiä ja monenlaisia tunteita. Leimasin on paikoin herkässä, kun ihmisiä kategorisoidaan. Ja kun leima on lyöty, siitä on vaikea päästä eroon.
Muutospaine puristaa esiin sen, millainen on esimiesten ja johtajien ihmiskäsitys. Kun ihmiset kritisoivat, valittavat tai kipuilevat työelämässä, ajattelemmeko, että kyseessä on oire vai ominaisuus? Löytyvätkö syyt olosuhteista vai ihmisestä?
On varmasti totta, että me persoonamme puolesta suhtaudumme muutoksiin eri tavoin, mutta se ei tarkoita sitä, että joku olisi toivoton tapaus tai hankala tyyppi. Meillä on jokaisella yksilölliset tapamme käsitellä asioita ja niissä esimies voi tukea. Työyhteisöjen arkea havainnoidessani näen, että kipuiluun vaikuttaa ennen kaikkea se, miten ihmisiin suhtaudutaan, miten työ on organisoitu, millaisia vaikutusmahdollisuuksia ihmisillä on, ovatko he oikeissa tehtävissä jne.
Olen omakohtaisesti nähnyt sen, miten ihminen, johon ei uskota, tai joka kutistetaan kykyjään pienempään rooliin, alkaa oireilla, eikä suoriudu enää töistään potentiaalinsa tasolla. Ja olen nähnyt myös sen, kuinka ihminen, jolle annetaan tilaa kasvaa, johon luotetaan ja uskotaan, joka voi hyvin, kasvaa metrejä ja uskaltaa näyttää kyntensä.
Continental Airlinesin legendaarinen toimitusjohtaja Gordon Bethune on sanonut: ”We lost something like $600 million in 1994. In 1995, we made $225 million - with the same people and the same airplanes. So, it wasn’t anything wrong with the employees. It was the management - and it always is.”
Siinä missä ulkoiset olosuhteet vaikuttavat siihen, että ihminen oireilee töissä, ulkoiset olosuhteet voivat myös kääntää tilanteen jälleen hyväksi.
Kun ymmärrämme, että asenteellisuus ja muutosvastarinta ovat oireita, voimme alkaa ymmärtää syitä oireiden taustalla. Ihmistä emme voi muuttaa, mutta ei meidän tarvitsekaan - riittää, että annamme jokaiselle olosuhteet, joissa hän voi loistaa.