Mielenterveyden ongelmat ovat suorastaan räjähtäneet käsiin - myös työelämässä. Viime vuonna 84 000 suomalaista jäi yli yhdeksän päivän sairauslomalle mielenterveyden häiriöistä johtuen – lähes 10 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Kasvua on kaikissa ryhmissä, mutta erityisesti nuorilla ja naisilla.
Kehityksen taustalla lienee monenlaisia syitä, joita voi vain arvailla. Viestintäteknologia on tehnyt työstä rajatonta ja sosiaalinen media voi kuormittaa mielenterveyttä. Sama teknologinen kehitys ja muu maailman kiivas muutosvauhti haastaa jatkuvaan oppimiseen ja uuden tiedon omaksumiseen. Työ ja työroolit muuttuvat ja työtehtäviä ja jopa kokonaisia rooleja poistuu teknologisen kehityksen edetessä. Lupaukset turvallisesta eläkeputkesta ovat korvautuneet yrittäjyyspuheella ja yhä useampi työllistääkin itse itsensä. Samaan aikaan merkittävällä osalla suomalaisista on pitkäaikaista univajetta, mikä ei ainakaan tue mielenterveyttä jos ei fyysistäkään hyvinvointia. On oikeastaan suoranainen ihme, jos kukaan pysyy tässä ajassa järjissään!
Onneksi tämä ei ole työelämän koko kuva, vaan työelämässä on myös paljon hyvää. Voimme nähdä teknologisen kehityksen myös mahdolllisuutena keskittyä merkityksellisempiin ja vähemmän rutiininomaisiin tehtäviin, jotka ovat luontaisesti ihmiselle mielekkäitä. Kun työ ei ole enää mekaanista saman tehtävän suorittamista, voimme vapaammin muotoilla työstä ja työtehtävistä itsemme näköistä ja hyödyntää työssä omia vahvuuksiamme. Voimme - ja oikeastaan meidän on vähän pakkokin - kehittää työelämää, joka huomioi myös inhimilliset tarpeemme.
Mutta samalla tarvitaan myös uusia keinoja yksilöiden tukemiseen. Puhutaan paljon itseohjautuvuudesta ja yksilön omasta vastuusta. Meidän jokaisen pitäisi “opetella tervettä itsekkyyttä” ja “johtaa itse itseämme”. Sekin on totta eikä yksilön omaa vastuuta voi vähätellä. Työuupumusta ei kuitenkaan pitäisi nähdä yksilön ongelmana vaan yhteisöllisenä ilmiönä, johon voidaan pureutua rakenteellisilla ratkaisuilla.
Avoin ja keskusteleva kulttuuri kaiken taustalla
Tarvitsemme työyhteisöissä ennen kaikkea luottamusta ja avoimuutta, jotta voimme kertoa matalalla kynnyksellä, jos työ alkaa tuntua liian kuormittavalta tai purkaa työn ja työyhteisön kiperiä tilanteita.
Esimiehet tarvitsevat uusia työkaluja ymmärtääkseen työntekijöiden yksilöllisiä tarpeita ja kehittääkseen niihin relevantteja ratkaisuja. On aika mennä eteenpäin kaikkea kaikille -ajattelusta ja pysähtyä pohtimaan mitä itse kukin työntekijä aidosti tarvitsee. Voi olla, että yhdelle riittää lähtölaukaus ja pieni sparraus silloin tällöin, kun taas joku toinen tarvitsee paljon enemmän tukea. On myös hyvä miettiä mikä on esimiehen, kollegoiden ja muun organisaation rooli - esimiehen ei tarvitse olla ihmeentekijä (voi myös olla, ettei esimiestä tarvita lainkaan), jos työntekijä saa muusta organisaatioista tarvitsemansa tuen.
Lisää puhetta mielenterveydestä
Ihmisen fyysinen ja psyykkinen terveys ei ole vakio vaan se vaihtelee elämän varrella. Fysiikan puolella tämä on aika hyvin tiedossa, mutta mielen ongelmien kohdalla olemme kollektiivisesti ymmällämme ja mielenterveyden ongelmat ovat edelleen tabu. Kognitiivisesta ja emotionaalisesta kuormasta pitäisi pystyä puhumaan yhtä arkisesti kuin työpisteen ergonomiasta ja tällaisten asioiden tarkasteluun tarvitaan keinoja. Terveysteknologia voi olla yksi kiinnostava mahdollisuus tällaisen keskustelun käymiseen ja ratkaisujen hakemiseen.
Työelämään tarvitaan lisää joustoja myös henkisten voimavarojen vaihdellessa: jos elämäntilanne on kovin kuormittava, voi olla paikallaan ottaa töissä hetken aikaa vähän kevyemmin. Suomalainen malli, jossa ollaan (kärjistetysti) joko sataprosenttisesti sairaslomalla tai satakymmenenprosenttisesti töissä ei toimi. Yksilöllisiä ratkaisuja pitäisi löytyä vikkelästi ja ennakoivasti jo ennen kuin sairaslomaa pitää hakea, oli syynä sitten kipeä polvi tai arkeen hiipivä uupumus.
Työn muotoilulla voidaan edistää terveyttä
Meidän pitäisi myös osata erottaa uupumus urautumisesta. Ruotsista on kantautunut viime aikoina tutkimuksia, joissa on huomattu, että ammatillinen jumi on uhka (koetulle) terveydelle. Työmäärän tai työn vaativuuden vähentäminen ei välttämättä ole ratkaisu tilanteisiin, joissa työntekijä oireilee epämotivoitumistaan sairaspoissaoloilla, vaan ratkaisu löytyykin silloin uramuotoilusta (tai coachingista tai vastaavista palveluista, you name it!). Organisaatioilta tällainen ajattelu edellyttää rohkeutta ja uudenlaisia työkaluja yksilöiden tukemiseen.
Hienoja käytäntöjäkin on: esimerkiksi S-ryhmä on tarjonnut ennakoivasti ja matalalla kynnyksellä tukea mielenterveyden ongelmiin ja kokeilu osoittautunut tehokkaaksi tavaksi saada mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairaspoissaolot selvään laskuun. Tällaisia hyviä käytäntöjä olisi syytä lähteä kiireen vilkkaa tutkimaan ja kokeilemaan laajasti työpaikoilla.
“Työperäiseen stressiin ja ahdistustiloihin liittyvät poissaolot ovat vähentyneet yli puolella, ja juuri näihin mielenterveyden häiriöihin työnantajalla on aito mahdollisuus vaikuttaa. Erityisesti ovat vähentyneet pitkät poissaolot, mikä vähentää huomattavasti työkyvyttömyyseläkeriskiä. Inhimillisestä näkökulmasta hyvin arvokasta, mutta satsaukset palveluihin ovat olleet taloudellisestikin meille kannattavia”, SOK:N HR-asiantuntija Matti Räsänen kertoo S-ryhmän sivuilla.
SOK:n esimerkki osoittaa oivallisesti, että ratkaisun avaimet mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisyyn eivät ole vain yksilöillä itsellään vaan että työnantaja voi olla tärkeässä roolissa niiden ehkäisyssä ja hoidossa.
**
LINKKEJÄ:
Katso tästä Työterveyslaitoksen Jari Hakasen ja sekä työpsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arolan haastattelu aiheesta Ylen Aamussa.
Lue täältä johtamismuotoilusta.
Lue täältä, miten muotoilun keinoin voidaan tarttua uniongelmiin.