Kävin vieraana ihanassa Ruuhkavuosirakkautta-podcastissa, jonka tavoitteena on levittää positiivista puhetta ruuhkavuosista.
Oli kiva saada kutsu mukaan, sillä kaipaan perhepuheeseen paitsi positiivisuutta myös moniäänisyyttä: itse ainakin koen, että me yrittäjä-äidit emme kuulu perhekeskustelussa lähes lainkaan. Me olemme iso ja jatkuvasti kasvava ryhmä työelämässä, mutta oma kokemus on, että yrittäjyys on esimerkiksi meidän neuvolalle aika vierasta.
Naisvastaajista 20 prosenttia ilmoitti, ettei ollut pitänyt lainkaan perhevapaita. Tässä kohtaa yrittäjä-äidit eroavat merkittävästi palkansaaja-äideistä, joista käytännössä lähes kaikki pitävät vähintään äitiysvapaan. Yksinyrittäjä-äideistä noin kolme neljästä (76 prosenttia) vastasi pitäneensä äitiysvapaan, 31 prosenttia vanhempainvapaan ja 29 prosenttia hoitovapaan.
Perhevapaalla olleista yrittäjä-äideistä vain 27 prosenttia piti pidemmän yhtenäisen vapaan ja 12 prosentilla toimintaa hoiti sijainen. Sen sijaan jopa 61 prosenttia vastaajista jatkoi yritystoimintaa perhevapaan rinnalla.
(Suomen Yrittäjät: Yksinyrittäjäkysely 2019.)
Kerroin jaksossa perheeseemme keväällä saapuvasta uudesta perheenjäsenestä, meidän perheemme ympäristöteoista, asumisesta Jenkeissä taaperon kanssa, yrittäjyydestä ja myös työpäivämuotoilusta, jota erityisesti me yrittäjät saamme ja joudummekin harrastamaan.
Miten siis lapsiperheellinen voi muotoilla omia työpäiviään?
Oma kokemukseni on, että äitiyden ja yrittäjyyden voi yhdistää. Toisaalta se on monelle meistä yrittäjistä käytännön sanelema pakkokin, ja itselle toimivat tavat yhdistää vauvan ja firman vaatimukset löytyvät vain kokeilemalla. Ja kun yksi toimiva keino löytyy, saakin sen jo pian unohtaa, kun lapsi kasvaa ja tilanteet muuttuvat!
Olen kuitenkin itse kokenut yrittäjyyden suunnattoman vapauttavaksi etenkin nyt, kun lapsi on jo leikki-ikäinen. Lapsen lapsuus kun ei ole ohi vielä vauvavuoden jälkeen! Tuntuu, että meillä yrittäjillä on palkansaajia paremmat mahdollisuudet työelämän joustoihin. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, vaan työtä voi muokata paremmin perheiden yksilöllisiin tilanteisiin sopivaksi työsuhteen luonteesta riippumatta.
Halusin avata tätä työpäivämuotoiluun liittyvää kysymystä vielä täällä blogin puolellakin, koska podcastissa aihetta ehdittiin vain hieman raapaisemaan pinnalta.
1. Tunnista omat arvosi
Perhe on useimmille meistä perheellisistä tärkeä asia ja rakastamme lapsiamme yli kaiken. Mutta elämässä on myös muuta. Miten sinulle tärkeät arvot näkyvät sinun elämässäsi? Pitääkö niiden näkyä ajankäytössäsi joka päivä tai viikko? Vai voiko jokin asia olla sellainen, joka voi odottaa hetken otollisempaa aikaa? Perhe-elämä vaatii usein joustoja lasten ja puolisonkin hyväksi, joten itsensä toteuttaminen arjessa ei aina ole täysin mahdollista. Pääasia kuitenkin on, että asioista sovitaan perheissä yhdessä ja kaikkien, myös aikuisten, tarpeet huomioidaan.
2. Hyödynnä perhevapaat
Vanhempainvapaa erinomainen mahdollisuus tutkia uran suuntaa. Lapsen syntymä saattaa jopa hieman pakottaa pysähtymään ja voi tarjota tervetulleen breikin työelämästä. Tämä aika kannattaa hyödyntää. Etäisyys omista töistä voi auttaa kirkastamaan omia toiveita ja toisaalta lapsenhoidon lomassa voi verkostoitua, opiskella tai vaikka kokeilla pienimuotoisesti omaa yritystoimintaa, jos sellainen kiinnostaa.
Vanhempainvapaita ei kannata alkaa kuitenkaan suorittamaan tai ottaa mitään paineita asiasta. Sekin riittää ja on suoritus sinänsä, että pitää vauvan ja itsensä hengissä.
3. Puhu tilanteestasi työpaikalla
Etenkin elämäntilanteiden muuttuessa olisi tärkeää, että työpaikalla voisi puhua omista tarpeistaan tai tilanteestaan. On puolin ja toisin tärkeää ymmärtää, jos työpaikalta pitää lähteä tiettyyn aikaan päiväkodille tai jos perheessä nukutaan huonosti ja ajatus ei siksi kulje.
Ja tämä ei päde vain lapsiperheellisiin vaan kaikkiin meihin! Kukaan työpaikalla ei voi lukea toisen ajatuksia ja yllättävään moneen tilanteeseen voisi löytyä ratkaisuja vaikka työaikajoustojen muodossa, jos asioista ensin rohjettaisiin puhua ääneen.
4. Haasta koko työyhteisö mukaan
Voimme jokainen pohtia pieniä keinoja, joilla omaa arkea voi helpottaa, mutta viime kädessä monet työhön liittyvät asiat ovat kulttuurisia ja rakenteellisia ja niiden muuttaminen ei voi olla vain yksittäisen pikkulapsen vanhemman asia.
Ruuhkavuosissa voi tarpoa niin parikymminen kuin viisikymppinenkin työntekijä (ensin pikkulapsiaikana ja myöhemmin vielä omien vanhempien ikääntyessä), joten erilaisten yksilöllisten hakeminen eivät ole vain lapsiperheellisten intresseissä vaan siitä hyötyy koko työyhteisö.
Työajat ja työn tekemisen paikat ovat yksi helppo keino, joita voi lähteä haastamaan koko työyhteisön voimin. Miten huomioimme eri ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien työntekijöiden tarpeet? Miten voimme auttaa jokaista löytämään elämään sellaista tasapainoa, että työ sujuu ja myös vapaa-ajalle riittää energiaa? Haastan työyhteisöt pohtimaan tällaisia kysymyksiä yhdessä, ja me tietenkin autamme yhteisten käytäntöjen kehittämisessä mielellämme.