Neljän päivän työviikko - utopiaa vai välttämättömyys?

Työntekijät eivät halua vain päättää missä he saavat tehdä töitä. He haluavat sitäkin enemmän päättää itse myös milloin työtä tehdään. 

95 prosenttia työntekijöistä haluaa joustavan työajan, selviää Future Forumin kyselystä. Luku on jopa suurempi kuin niiden työntekijöiden osuus, jotka haluavat päättää missä työtä tehdään (78 prosenttia vastaajista). 

Kukapa ei haluaisi itse päättää omasta työstään? Luvut saavat kuitenkin työnantajan taatusti raapimaan päätään: ennen tavallisena pidetty asia, toimistopäivä kahdeksasta neljään, on yhä kaukaisempi utopia. Kun työvoimasta on pulaa, joutuu moni kuitenkin pohtimaan millä keinoin osaajia houkutellaan ja sitoutetaan. 

Eikä kyse ole vain osaajien houkuttelusta; kun joka neljäs suomalainen jo oireilee työuupumustaan tai on vaarassa uupua työssään, on yhteinen etumme etsiä ratkaisuja niin mielenterveyden ongelmiin kuin fyysisen työkyvyn heikkenemiseen.

Työntekijän vai työnantajan etu?

Voiko joustavuutta toteuttaa siten, että työnantaja, työntekijä ja yhteiskunta voittavat? Tarkastellaan esimerkiksi neljän päivän työviikkoa.

Neljän päivän työviikkoa on tutkittu viimeisen vuosikymmenen ajan useissa eri maissa ja kymmenissä eri organisaatioissa. Tulokset ovat rohkaisevia: nelipäiväinen työviikko näyttäisi hyödyttävän sekä työnantajia että työntekijöitä. Esimerkiksi maailman suurimpaan nelipäiväisen työviikon kokeiluun Britanniassa osallistui yli 2900 työntekijää 61 organisaatiosta. Tulokset olivat niin hyviä, että lähes kaikki organisaatiot halusivat jatkaa lyhennetyllä työajalla. Vaikka työaika lyheni, tuottavuus ei heikentynyt, vaan päin vastoin - jossain organisaaatioissa se jopa parani. Samalla työntekijöiden koettu fyysinen terveys ja mielenterveys paranivat, stressitasot laskivat, ja ahdistus, väsymys ja uniongelmat vähenivät.

Hyötyjänä eivät ole vain työnantaja ja työntekijä. Myös yhteiskunta hyötyisi, jos lyhennetyllä työajalla voidaan vapauttaa enemmän aikaa liikkumiselle ja välttää stressin aiheuttamia kuolemia. Myös ympäristö kiittää: lyhyempi työaika vähentää työmatkustamista, yritysten päästöjä sekä intensiivistä kuluttamista, mihin ihmiset syyllistyvät kiireisinä ja kuormittuneita.

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)

Työn muotoilua tarvitaan

Miksi ihmeessä emme siis siirry oitis nelipäiväiseen viikkoon? Muutos ei tietenkään käy silmänräpäyksessä eivätkä hyödyt synny pelkästään työaikaa lyhentämällä. Ilman työn muotoilua neljästä jäljelle jäävästä työpäivästä voi tulla vain entistä stressampia ja tiiviimpiä, jolloin niiden hyvinvointivaikutukset jäävät saavuttamatta - ja tuottavuudenkin kanssa lienee niin ja näin. Asiakkaiden odotukset ovat, organisaatiot ja toimialat erilaisia. Britanniassa toteutetussa kokeilussa osallistujat osallistuivat ohjelmaan, jossa he suunnittelivat omaan työhön ja organisaatioon sopivia työaikamalleja ja työtapoja, joilla varmistettiin mm. työn sujuvuus. 

Mikään ei kuitenkaan estä tällaisia kokeiluja millä tahansa työpaikalla. Esimerkiksi me Workday Designersilla olemme jo vuosia sitten siirtyneet kuusituntiseen työpäivään. Ajattelemme, että saamme niinkin käyttöömme jokaisen arkipäivän parhaat tunnit. “Nelipäiväisestä” työviikosta huolimatta yrityksemme on kasvanut vuosi vuodelta ja ennen kaikkea meillä yrityksen omistajina ja työntekijöinä on aikaa myös muille tärkeille asioille elämässä. Itselleni lyhyemmästä työajasta on muodostunut myös tärkeä jaksamiskysymys, sillä teen nykyään päivätyöni lisäksi kotona paljon myös palkatonta hoivatyötä vammaista lastani ja hänen asioitaan hoitaen.

Lisääntynyt joustavuus onkin mitä suurimmissa määrin myös yhdenvertaisuuskysymys. Kaikkein eniten joustavuutta tuntuisivat nimittäin kaipaavan vähemmistöihin kuuluvat ryhmät, ja esimerkiksi työssäkäyvät äidit, joille kasaantuu paljon hoivavastuuta. Nelipäiväinen työviikko kutsuukin keskustelemaan työ- ja ihmiselämästä sellaisena, kuin se oikeasti on moninaisine vastuineen.

Henry Ford lyhensi työajan sata vuotta sitten kuudesta päivästä viiteen. Ford ei ollut varsinaisesti tunnettu ihmisläheisestä johtamistyylistään, mutta hyödyt olivat selviä: tuottavuus parani ja virheet vähenivät. Fordin ajoista työ on muuttunut valtavasti ja työ on irronnut paikasta, mutta työaika on muuttunut vain vähän. Ehkä nyt on hyvä aika alkaa tutkiskella, mitä hyötyjä joustavuus myös työajan suhteen voisi meille tuoda niin organisaatioina kuin yksilöinäkin.

***
Kiinnostaako aihe? Tule mukaan avoimeen EX-Factor-webinaariimme 24.5.2024 kuulemaan miten odotukset työn joustavuudelle ovat muuttuneet!

Tehdäänkö kokeilu? Ota yhteyttä, niin jutellaan siitä, miten voisimme parantaa tuottavuutta ja työhyvinvointia teidän organisaatiossanne.



Mikä kaikki joustaa - ja kuka joustaa? 

Mitä jos johtaminen olisi palvelu?