Esihenkilöllä on yhtä suuri vaikutus mielen hyvinvointiin kuin puolisolla. Näin kertoo 10 maata ja 3400 vastaajaa kattanut kysely. Saman kyselyn mukaan 60 % vastaajista arvioi työn olevan merkittävin mielen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.
Eivät nämä vastaukset sinällään yllätä. Työ on merkittävä osa elämäämme ja monelle meistä tärkeä (ehkä liiankin tärkeä) identiteettiimme vaikuttava osatekijä. Esihenkilöt ja muu lähityöyhteisö ovat paljon vartijoina.
Samaan aikaan esihenkilöiden oma näkemys tilanteesta saattaa olla päinvastainen.
Elon kyselyn mukaan 79 prosenttia yrityspäättäjistä uskoo viime vuosina lisääntyneiden mielenterveyden ongelmien lisääntyvän entisestään seuraavan viiden vuoden aikana. Samassa kyselyssä yli puolet (53 %) yrityspäättäjistä arvioi, että ongelmat työn ulkopuolisessa elämässä muodostavat merkittävimmän uhan työntekijöiden työkyvylle.
Näkemysten ristiriita on kiinnostava. Totta tietysti on, että elämä on kokonaisuus, jossa myös työn ulkopuoliset asiat vaikuttavat työkykyyn. Esimerkiksi liikuntatottumuksilla on vaikutusta fyysiseen työkykyyn ja kuormittavalla elämänvaiheella jaksamiseen työssä. Työkyky on kuitenkin monen asian summa ja työn rooli sen ylläpitämisessä merkittävä.
Jari Hakanen kommentoi asiaa Hesarin työuupumukseen liittyviä myyttejä purkavassa jutussa näin:
”Jos töissä on kaikki hyvin, ihminen pystyy lähtökohtaisesti kohtaamaan yksityiselämän haasteet hyvin. Yleensä ihmiset pärjäävät hyvin töistä. Töissä myös pääsee irti arjen murheista ja työ itse asiassa kannattelee.”
”Jos sen sijaan töissä asiat eivät ole kunnossa ja kuormittavia tekijöitä on paljon, ei työntekijä välttämättä kestä enää toista kuormittavaa tekijää elämäänsä. Työn ei pitäisi olla viritetty niin tiukaksi, ettei elämään kokonaisuutena mahdu yhtään häiriötekijää.”
Työhön liittyviä toimenpiteitä
Vaikuttavimmat työkykytoimenpiteet kohdistuvatkin yksilön sijasta työhön. Työkyvyn vaaliminen tapahtuu työtä muokkaamalla, työn kuormittavia tekijöitä vähentämällä ja hyvinvointia edistäviä tekijöitä lisäämällä.
Kuormittavuutta voi aiheuttaa esimerkiksi työn pirstaleisuus, kohtuuton työmäärä, emotionaalinen kuormitus tai kokemus siitä, että oma osaaminen ei esimerkiksi muutosten myötä riitä työstä suoriutumiseen. Monet työelämän murrokseen liittyvät tekijät ovat olleet omiaan lisäämään kuormittavien tekijöiden riskiä.
Hyvinvointia edistävät tekijät ovat puolestaan työntekijäkokemuksen peruspelikoita: työn merkityksellisyyden kokemus, hallinnan ja arvostuksen tunne, kyvykkyyden kokemus ja hyvä johtaminen ja työyhteisö. Näiden vaaliminen on pitkäjänteistä työtä.
Hyvinvointiin halutaan panostaa mutta onko siihen edellytyksiä
Huoli hyvinvoinnista ja jaksamisesta näkyy tällä hetkellä liki kaikissa keskusteluissa asiakkaiden kanssa. Olemme toteuttaneet monia valmennuksia tai kehitysprojekteja, jotka tähtäävät työkyvyn turvaamiseen. Useimmiten aihetta lähestytään esihenkilöiden kautta.
Työnantajalla onkin ihan laista tuleva velvollisuus huolehtia siitä, että työ ei ole liian kuormittavaa fyysisesti tai henkisesti. Edellytykset kehittämiselle ovat kuitenkin heikot, jos emme tunnista työkykyyn vaikuttavia tekijöitä oikein ja jos esihenkilöillä ei ole edellytyksiä asioiden korjaamiseen, esimerkiksi omista kiireistä tai johtamistaidoista johtuen.
Tekemissämme tutkimus- ja kehitysprojekteissa on noussut selvästi esiin se, että esihenkilöiden oma kiire on yksi selvä este työkykyhaasteiden ennakoivalle tai varhaiselle hoitamiselle. Työntekijät jopa suojelevat esihenkilöä, ajatellen tämän olevan liian kiireinen heidän murheidensa kuuntelemiseen.
Toinen selkeä este työkyvystä huolehtimiselle on se, että esihenkilöt kokevat olevansa voimattomia monien haasteiden edessä. Jos työkykyhaasteiden ratkominen olisi pelkkää ergonomiasta huolehtimista, se olisi helppoa. Moni työkykyriski liittyy kuitenkin muuttuneen työn kuormittavuuteen. Muutosten tekemistä ei koeta helpoksi, eikä vaikutuksia välttämättä havaitakaan ennen kuin työntekijät alkavat jo oireilla.
Näitä työkyvystä huolehtimisen esteitä on pakko pystyä purkamaan, mikäli paheneviin jaksamishaasteisiin halutaan puuttua. Esihenkilöt ovat avainasemassa, mutta heillä on oltava edellytykset työssään onnistumiselle.
On varmistettava, että esihenkilöillä on riittävä ymmärrys omasta roolistaan ja työkykyyn vaikuttavista tekijöistä, aikaa laadukkaan esihenkilötyön toteuttamiseen sekä valtuudet työn kehittämiseen yhdessä osaajien kanssa.