”Olla olemassa, eikä kukaan tiedä. Siltä se tuntuu.”*
Suhtaudumme hyvin vakavasti koulumaailmassa tapahtuvaan lasten yksinäisyyteen ja ulossulkemiseen. Neuvomme lapsiamme ottamaan leikkiin mukaan sen, joka jää aina yksin. Siitä huolimatta suljemme usein silmämme työelämän yksinäisyydeltä.
Yksinäisyyttä nimittäin koetaan työelämässä paljon. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -seurantatutkimuksen mukaan runsaasti etätyötä tekevistä joka kolmas on yksinäinen. Kaikista vastaajista yksinäisyyttä kokee 28%, nuorista aikuisista jopa 39%.
Lyhytkestoinen yksinäisyys ei vielä ole haitallista ja satunnaiset yksinäisyyden kokemukset kuuluvat elämään. Pitkittyessään yksinäisyydellä on kuitenkin merkittäviä kielteisiä vaikutuksia niin työntekijän hyvinvointiin kuin hänen ammatilliseen suorituskykyynsä. Helsinki Mission Työelämän yksinäisyys 2024 -barometrin mukaan 7 prosenttia kokee pitkittynyttä, haitallista yksinäisyyttä.
Aivot janoavat sosiaalista yhteyttä
Ihminen on sosiaalinen olento, jopa vahvemmin kuin moni arvaa. ”Aivojen kannalta yksinäisyys on vaarallista”, kuvaa psykiatri Anders Hansen Aivoblues -kirjassaan. Yksinäisen elimistössä vallitsee hälytystila ja pitkäkestoinen lievä stressitila, joka on yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen ja korkeampiin tulehdusarvoihin. Pitkäkestoinen yksinäisyys vaikuttaa myös unen laatuun ja lisää masennusriskiä.
Terveydellisten vaikutusten lisäksi yksinäisyys voi näkyä työelämässä vähentyneenä työmotivaationa, aloitteellisuuden puutteena ja luovuuden heikkenemisenä.
Kannustimia yksinäisyyden vähentämiselle siis olisi, mutta miten tarttua tähän haasteeseen?
Keinoja yksinäisyyden vähentämiseen organisaatioissa
Organisaatioiden näkökulmasta yksinäisyyteen puuttuminen voi tuntua haastavalta. Aihe voi tuntua kompleksiselta ja vahvasti yksilön omaan kokemukseen ja toimintaan liittyvältä. Keinoja on silti olemassa. Inspiraatiota voi hakea vaikkapa kysymällä mitä kouluissa tehtäisiin.
Yksinäisyyden ja ulossulkemisen (joka on yksi kiusaamisen muodoista), ehkäisemiseksi kouluissa keskitytään kaveritaitojen kehittämiseen. Näitä taitoja ovat esimerkiksi hyvät vuorovaikutustaidot, toisten huomioiminen ja erilaisuuden hyväksyminen. Aivan samanlaisia taitoja voidaan ja tulisikin vahvistaa työyhteisöissä. Erilaisten inklusiivisuus- ja vuorovaikutuskoulutusten avulla voidaan olla luomassa kulttuuria, jossa muita osataan paremmin huomioida ja ottaa mukaan arvostaen ja tasavertaisina.
Kouluissa keskitytään myös luomaan toimintatapoja, jotka ehkäisevät yksinäisyyttä. Tähän voi olla esimerkiksi erilaista ryhmäyttämistä, ryhmätyötapoja ja välituntitoimintaa. Samaan tapaan organisaatioissa tulisi kiinnittää huomiota toimintatapoihin, jotka edistävät osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kyse ei ole yksinomaan työn tekemisen paikoista vaan tavoista johtaa yhdessä tekemisen kulttuuria yksilökeskeisyyden sijaan. Esimerkiksi tavoiteasetannalla, osallistavilla palaverikäytännöillä ja yhteistyömalleilla voidaan vaikuttaa siihen, että yksin puurtamisen sijaan kaikki kokevat tekevänsä töitä yhteisen hyvän eteen ja kaikki pääsevät osallistumaan.
(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)
Kouluissa pyritään lisäksi aktiivisesti tunnistamaan yksinäisyyttä ja puuttumaan siihen. Samanlaisesta aktiivisuudesta on hyötyä myös työyhteisöissä. Niin esihenkilöt kuin työkaverit ovat tärkeässä roolissa yksinäisyyden tunnistamisessa ja voivat vaikuttaa yksinäisyyden kokemuksiin kutsumalla mukaan ja keskustelemalla asiasta.
Aina yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin. Ihminen voi näyttää vaikka kuinka sosiaaliselta ja seuralliselta, mutta kokea silti emotionaalista yksinäisyyttä. Erityisesti vähemmistöön kuuluvat kokevat työelämässä yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta muita useammin. Yksinäisyyden kokemusten tutkiminen antaakin organisaatiolle tärkeää tietoa kokemusten yleisyydestä ja ilmenemismuodoista, jolloin aiheeseen on myös helpompi tarttua. Oman kokemuksemme mukaan laadukas DEI-kysely paljastaa arvokasta tietoa osallisuudesta ja eri ryhmien kokemuksista siihen liittyen.
Yksinäisyys työelämässä on siis haaste, johon voi ja kannattaa tarttua. Organisaatiot, jotka ottavat ilmiön vakavasti ja panostavat yhteisöllisyyden ja tuen ilmapiirin luomiseen, eivät pelkästään paranna työntekijöidensä hyvinvointia vaan voivat myös lisätä tuottavuutta ja työtyytyväisyyttä. Työpaikka, jossa jokainen tuntee olevansa osa yhteisöä, on vahvempi, kestävämpi ja sitoutuneempi – ja lopulta menestyvämpi.
*Ote professori, yksinäisyystutkija Niina Junttilan aineistosta