Linkedin-feediini tuli kuva uima-altaasta, joka kylpi auringonpaisteessa. Postauksessa startupin toimitusjohtaja kertoi palkinneensa tiimin hyvästä tuloksesta reissulla aurinkoon.
Postaus oli saanut paljon tykkäyksiä, sillä onhan ajatus tiimipäivästä lämpimässä uima-altaassa aika houkutteleva ja monelle avokätinen tunnustus hyvästä työstä. Ajatus taustalla on tietenkin myös kaunis, mutta on muistettava, että lentomatkat etelä-Eurooppaan aiheuttavat yli 1000 kg hiilidioksidi(e)päästöt. Se on melkein puolet hiilibudjetista, jonka pitäisi riittää koko vuodeksi, jos haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen. Näin tarkasteltuna kiva tiimipalkinto näyttäytyy globaalin pohjoisen hyvätuloisten irvokkaana ilmastonlämmitystekona samalla, kun ilmaston kuumenemisesta kärsivät jo nyt miljoonat globaalin etelän asukkaat (mukaan lukien helteisiin läkähtyvät etelä-eurooppalaiset).
Tiimin lentopalkinto on vain yksi esimerkki normista, jonka varaan olemme rakentaneet yhteiskuntamme. Työelämämme on täynnä ilmaston ja luonnon kannalta haitallisia rakenteita ja käytäntöjä, jotka kiihdyttävät ekokriisiä ja syventävät globaalia epäoikeudenmukaisuutta. Ongelmallisimpia ovat yritykset, joiden ydinliiketoiminta pohjautuu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja jotka omalla ydinliiketoiminnallaan kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja kuudetta sukupuuttoaaltoa. Näiden yritysten on aika muuttua. Meidän ja normiemme on aika muuttua.
Ja moni onkin jo muuttunut. Kun koko elämämme perusta on uhattuna, yhä useampi kysyy millaista työtä itse haluaa tehdä. Yhä useampi meistä haluaa olla osa ratkaisua eikä osa ongelmaa ja toivoo myös työnantajalta enemmän tekoja ympäristön eteen. Myös me Workday Designerissa olemme tunnistaneet trenditutkimuksissamme vahvistuvan odotuksen planetaariselle ajattelulle. Planetaarinen ajattelu on näkemys ja lähestymistapa, joka korostaa maapallon kokonaisvaltaista ja ekosysteemien välisiä yhteyksiä ymmärtävää ajattelua. Se tunnustaa, että ihmiskunnan toiminta vaikuttaa laajasti planeettamme ekologiaan ja että meidän on otettava huomioon nämä vaikutukset päätöksenteossa ja toiminnassamme. There is no business on a dead planet.
Ei siis riitä, että bisnes kukoistaa ja tiimi pääsee palkinnoksi etelän lämpöön. Organisaatioiden täytyy toimia myös sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja kantaa vastuuta ympäristöstään. Nykyisen ajattelumme on laajennuttava ja meidän täytyy pystyä tarkastelemaan kaikkea tekemistämme planetaaristen linssien läpi. Mitä nuorempi työntekijä on, sitä enemmän hän odottaa organisaation arvioivan vaikutuksiaan niin ympäristöön kuin laajempaan yhteiskuntaan. Näemme jo nyt, kuinka kestämättömästi toimivien yritysten on vaikeaa löytää osaajia ja tämä kehitys tulee oman veikkaukseni mukaan vain syvenemään.
Me olemme viimeinen sukupolvi, joka voi tehdä ilmaston kannalta tarvittavat päätökset ja kääntää kehityksen suunnan. Jos ja kun haluamme antaa tulevaisuuden toivoa nuorille, meidän täytyy tarttua toimeen heti. Onneksi paljon hyviä asioita tapahtuu jo nyt ja EU:n kiristyvät vastuullisuusvelvoitteet vauhdittavat kestävyysmurrosta. Silti paljon on tehtävää sekä organisaatioiden strategisella tasolla että arjen normeissa, jotta mahduttaisimme elämämme planeettamme kantokyvyn rajoihin.
Vaikka hetkittäin olen itsekin tuskastunut kehityksen hitaudesta, olen kuitenkin innoissani siitä, että aikamme merkittävimpiin ongelmiin tarttuminen tarkoittaa positiivista muutosta työelämässä. Planetaarinen ajattelu tarkoittaa työelämän kannalta nimittäin ainakin näitä neljää keskeistä asiaa:
Kun yhä useampi organisaatio ratkoo ekokriisiä ja sosiaalisia ongelmia niiden syventämisen sijaan, tarjolla on taatusti paljon aiempaa (nykyistä) merkityksellisempää työtä.
Jotta ekologinen uudelleenrakennus olisi mahdollinen, meidän täytyy vahvistaa ilmasto- ja luontotoimijuutta organisaatioiden joka tasoilla ja lisätä organisaatioiden ja ihmisten välistä yhteistyötä. Tämä vahvistaa yksilöiden autonomian kokemusta työssä.
Meillä on paljon opeteltavaa ja mielettömältä tuntuvia haasteita, joiden ratkominen tarjoaa taatusti mahdollisuuksia uuden oppimiseen sekä henkilökohtaiseen kasvuun ja kehittymiseen.
Mikä lohdullisinta, ekologista siirtymää ei voi tehdä yksin vaan tarvitaan yhteistyötä. Yhdenvertaisuudesta ja inklusiivisuudesta tulee organisaation tärkeitä kilpailutekijöitä. Yhteisöt vahvistavat meitä yksilöinä ja tekevät työstä merkityksellistä – ja kivaa!
Ekologinen jälleenrakennus vaatii valtavaa ajattelun muutosta ja usein myös merkittäviä strategisia suunnanmuutoksia. Liiketoimintalähtöinen ajattelu ei missään nimessä enää riitä, kuten ei riitä pelkkä ihmislähtöisyyskään. Organisaatioiden tulee ajatella planetaarisesti ja systeemisesti. Vaikka vihreä siirtymä tarjoaa paljon mahdollisuuksia suomalaisyrityksille, ekologinen jälleenrakennus ei taatusti tule olemaan kaikille organisaatioille mikään kävely puistossa.
Uskon kuitenkin vakaasti, että tarjolla on aiempaa parempaa työelämää, jossa toteutuvat organisaatiotasolla kaikki hyvän työntekijäkokemuksen elementit: merkityksellisyys, autonomia, kompetenssi sekä yhteisöllisyys. Nämä neljä asiaa ovat tutkitusti myös yhteydessä organisaatioiden tuloksellisuuteen, tuottavuuteen ja pito- ja vetovoimaan. Ja mikä parasta, samalla, kun yritykset ja ihmiset voivat hyvin, myös ympäröivä yhteiskunta ja planeettamme voivat hyvin.
Aika mahtavaa, eikö?