Jokainen johtaja tietää millaisia hienoja tuottavuusloikkia ja NPS-ennätyksiä olisi voitettavissa, jos vain työntekijät eivät seisoisi kehityksen tiellä. Kulttuuri syö strategian aamupalaksi, me huokaamme, ja lisäämme MWB-suunnitelmiin striimin, joka muistuttaa viestimään muutoksesta ja sen hyödyistä tunnollisesti ja kouluttamaan ihmisiä muutokseen.
Ihmiset ovat organisaatioissa usein kehityksen afterthought, se viimeinen lisäys, kun muuten niin hienot muutossuunnitelmat ovat valmiina toteutettavaksi. Investointipäätökset perustuvat luotettaviin laskelmiin tuottavuusparannuksista ja läpimenoajoista, mutta inhimillinen näkökulma loistaa poissaolollaan. Ja sitten ihmettelemme miksi 70 prosenttia muutoksista epäonnistuu tavoitteidensa saavuttamisessa.
Käyttäytymisen muutoksesta lähtökohta
Oli muutoksessa sitten kyse uuden teknologian käyttöönotosta, uusista palvelumalleista, hybridityökäytännöistä tai melkein mistä tahansa liiketoiminnan kehittämisestä, hyödyt realisoituvat useimmiten vasta siinä vaiheessa, kun ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Ei siinä vaiheessa kun hieno uusi palvelumalli lanseerataan tai huipputehokas järjestelmä on käytössä.
Ihmisten käyttäytymisen muuttaminen on viheliäistä, hidasta tai jopa mahdotonta, varsinkin silloin, jos olemme toteuttamassa suunnitelmaa, joka näyttää arjen työn kannalta järjettömältä. (Kyllä, järjettömyydet ovat yleisempiä kuin uskoisikaan.) Siitä huolimatta oletamme, että muutosten ihmisosuus on taputeltu, kun vain muistamme toistella kädenlämpöisiä visiolausahduksia riittävän tiuhaan.
Jos onnistumisen edellytyksiä haluaa lisätä, ihmisten ja heidän käyttäytymisensä tulisi olla yksi muutosten lähtökohdista. Ymmärtämällä paremmin kontekstia, ihmisten käyttäytymistä ja tavoiteltavaa käyttäytymisen muutosta, sosiaalisia suhteita sekä työhön liittyviä asenteita ja arvostuksia, voi asioita lähestyä huomattavasti vaikuttavammin. Kehittämällä sitten arjen lähtökohdista ja yhdessä ihmisten kanssa, voi muutos jopa onnistua!
Helppo juttu, moni ajattelee. Sitähän tuntee työyhteisönsä kuin omat taskunsa ja tietää mistä naruista vedellä. Joskus tämä pätee, mutta usein olemme autuaan tietämättömiä organisaation alakulttuureista ja sokeita niille asenteille, rakenteille tai kulttuurisille erityispiirteille, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen. Lisäksi oletamme herkästi muiden ajattelevan asioista itsemme kaltaisesti.
Kulttuuriin ja käyttäytymiseen pureutuva laadullinen data voi säästää monelta harmaalta hiukselta ja pieleen menneeltä investoinnilta. Ihmiset kun eivät ole kehityksen hidasteita vaan mahdollistajia.
Kuva Pexels