Hei, sinä pieni reipas nainen! Sinä juuri, joka valvot öisin ja ajattelet! Tiesitkö, että et ole yksin? Teitä on aivan valtavasti pitkin Suomea, teitä jotka pyöriskelette lakanoissa ja vaihdatte tuskastuneena kylkeä, odotatte josko uni vielä tulisi.
Jos vain tuntisitte toisenne, voisitte perustaa oman vertaistukikerhon, joka kokoontuisi kello neljä aamuyöllä.
Te reippaat naiset hoidatte työnne. Hoidatte sen niin tunnollisesti, että tuskin kenelläkään on siihen sanomista. Muistatte kaiken, varaudutte kaikkeen, hoidatte hankalat tilanteet. Huomioitte muut, ette pidä meteliä itsestänne. Joustatte tarvittaessa, teette vähän ekstraakin, että kaikki tulee varmasti tehtyä. Ilman virheitä.
Te työpaikkojen naiset, joita kuvataan luottopakeiksi – te vasta ajattelettekin öisin! Ja te jos ketkä olette mestareita murehtimaan. Murehditte saman asian kolmesti; etukäteen murehditte, miten kaikki voi mennä pieleen, tässä hetkessä murehditte mitä kaikkea pitää muistaa, hoitaa, tehdä, suorittaa ja huolehtia. Jälkikäteen vielä murehditte, mitä kaikkea jäi tekemättä ja että meniköhän kaikki nyt kuitenkaan täysin niin kuin piti. Vaaditte itseltänne niin kovin paljon.
Te työmyyrät, jotka hoidatte kodin ja lapset ja ajattelette öisin. Siivoatte, kokkaatte, kuskaatte, huolehditte. Muistatte Wilman, läksyt, kurahousut, päiväkodin isänpäiväjuhlan. Askartelette kissankorvat Halloween-juhliin, lähetätte joulukortit, muistat kummilapsen syntymäpäivän, vaikka joskus se tuleekin mieleen vasta yöllä. Pitää muistaa laittaa kortti.
On teillä omiakin harrastuksia. Olette karaten puoliammattilaisia, muotokuvamaalauksen mestareita ja bodypump-veteraaneja. Lomalla kävelette Karhunkierroksen ja hakkaatte viikonloppuna mökille koko vuoden halot. Pidätte Suomen urheiluseurat ja kaikki muutkin järjestöt pyörimässä. Hoidatte kirjanpidon, mokkapalavuorot ja organisoitte vessapaperirullatilaukset.
Hei sinä reipas nainen, joka ajattelet öisin. Ei ole ihme, jos sinua väsyttää. Annat itsestäsi niin paljon joka paikassa; työpaikalla, kotona ja harrastuksissa. Mutta muistatko ajatella itseäsi? Huomaatko itse, miten paljon teet, osaat ja saat aikaan? Tiedätkö, että olet tärkeä, vaikka tekisit vähän vähemmän? Voisitko olla tyytyväinen, kun päivän työt on tehty? Se riittää.
Mitäpä jos illansuussa taputtaisit itseäsi olalle, kehuisit itseäsi? Mitä jos et vaatisi itseltäsi niin paljon? Puhuisit itsellesi lempeästi. Nostaisit jalat ylös ja hengähtäisit hetkeksi.
Voisitko antaa päivästäsi hetken aikaa vain itsellesi ja ajatella omia ajatuksiasi?
Ehkä sitten sinun ei tarvitsisi ajatella öisin.
*Tekstin nainen voi olla myös öisin ajatteluun taipuvainen mies